Espanjan kieli eli español tai castellano kuuluu romaaniseen kieliryhmään. Se on maailman neljänneksi puhutuin kieli heti kiinan, englannin ja hindin jälkeen. Lisäksi se on yksi Yhdistyneiden kansakuntien kuudesta virallisesta kielestä. Espanjan kielen ISO1-tunnus on es, ISO2-tunnus spa.

Espanjaa puhutaan ympäri maailmaa. Yhteensä kieltä puhuu äidinkielenään noin 350-400 miljoonaa ihmistä. Kieltä puhuvia ihmisiä arvioidaan kuitenkin olevan yhteensä noin 450 miljoonaa. Espanjan lisäksi kieli on levinnyt muun muassa Etelä- ja Keski-Amerikan maihin, kuten Argentiinaan, Chileen, Costa Ricaan, Panamaan, Kuubaan, Kolumbiaan, Hondurasiin ja Ecuadoriin, sekä Meksikoon. Myös Yhdysvalloissa on todella suuri espanjankielinen vähemmistö, joka tosin koostuu pääosin meksikolaisista.

Kuten olettaa saattaa, poikkeaa Amerikoissa puhuttava espanjan kieli eurooppalaisesta alkuperäiskielestä. Eroavaisuuksia on niin ääntämyksessä kuin sanastossakin. Yhden espanjan kielen version opetellut ymmärtää kyllä kaikkia muita espanjaa puhuvia.

Pääasiassa espanjan kieleen viitataan sanalla español. Välillä kuitenkin kuulee käytettävän sanaa castellano eli kastilian kieli, jolla viitataan Kastilian alueseen. Espanjan kieli on alun perin lähtöisin juuri Kastiliasta.

Käytettävään sanavalintaan vaikuttavat muun muassa puhuja, asiayhteys, poliittinen näkökanta ja paikalliset tottumukset.

Castellano on yleisesti käytössä kun kieltä verrataan esimerkiksi katalaaniin, galegoon tai baskiin. Kun taas puhutaan espanjan kielestä suhteessa muihin maailman kieliin, käytetään pääasiassa termiä español. Kuitenkin erityisesti katalaanin puhujat käyttävät espanjan kielestä aina nimeä castellano.

Argentiinassa, Perussa, Boliviassa ja Venezuelassa castellano on yleisempi nimi. Meksikossa ja Kolumbiassa suositaan español-termiä, mutta Chilessä molemmat ovat käytössä.

Espanjan kielen intonaatio on helppo oppia ja ymmärtää: Intonaatio on nouseva kysymyslauseissa, joissa ei ole erillistä kysymyssanaa. Muuten lauseiden sävelkulku on aina laskeva.